Minä ja asiat ympärilläni – Kuinka minä uskalsin Seittiaktiiviksi? 

Olen läpi elämäni käynyt yhtä taistelua itseni kanssa – sitä mihin juuri minä kuulun. Missä on paikkani olla, elää ja nauttia täysin rinnoin kaikesta mitä eteeni tulee.

Se on auttanut minut kohtaamaan pelkoni uusista ihmisistä ja saanut minut punastelemaan lukemattomia kertoja väkijoukossa etsien ihmisiä ympärilleni.

On vaikea kertoa juuri tiettyjä asioita, jotka olisivat olleet avuksi minun polullani kohti Nuorisoyhteistyö Seittiä. Muistan kuitenkin kouluajoiltani minun olleen nopea oppimaan, sisäistämään asioita ja kokeilemaan niitä itse.

Ihmiset elämässäni ovat siis ensimmäinen asia, joka on auttanut minua. En tarkoita, että minulla olisi lukematon määrä läheisiä, joilta olen opetellut tapoja ja kysellyt asioita. Tarkoitan niitä vastaan tulleita ihmisiä, joiden tapoja toimia olen ihaillut – kadehtinut. Kotona peilin edessä vietetyt vuodet jäivät taakse, kun nostin seinältä peilini pois. Nyt on aika mennä ja toimia. Ei ole väliä, mitä muut sanovat, sillä minä olen hyvä juuri tällaisena.

Toisena asiana ”halu auttaa muita ja tuoda edes ripaus iloa heidän elämiinsä”. Monesti kuulen ihmisten kummastelevan sitä, miten hymyilen aamusta iltaan, upeaa elämänasennettani ja taitoa saada muut tuntemaan olonsa hyväksi. Voi että, kun olisikin aina ollut näin! Tämä on myös asia, jonka olen itselleni opettanut. Tapa selvitä arjessa ja parantaa omaa oloani, sillä usein ihmiset hymyilevät takaisin – kun heille hymyillään. Vaikka kuinka tyhmältä se kuulostaisi… Laita kuulokkeet korvillesi, lempimusiikki soimaan ja lähde liikkeelle. Muistuta itseäsi hymyilemisestä ja ajattele vain hyviä asioita. Katso vastaantulevia ihmisiä ja paina hymysi suoraan heidän silmiinsä. Ajan kanssa alat nauttimaan hymystäsi ja huomaat, kuinka paljon se vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Ole ilopilleri, sillä mikään – ei mikään, ole tärkeämpää kuin elämästä nauttiminen.

Kolmatta asiaa jouduin miettimään kauan, mutta sen täytyy olla taito epäonnistua. Kun kaadut, muista, että elämässäsi nouset yhtä monta kertaa kuin kaadut. Mitä väliä sillä on, jos joku nauraa, niin naura takaisin. Sinä kaaduit, mutta nyt alkaa sinun ylämäkesi – älä jää maahan makaamaan. Olen itse kirjaimellisesti kaatunut, liukastunut, lyönyt itseni murtumiin asti ja olen silti tässä hetkessä – nyt. Hymyilen ja virnuilen itsekseni. Ei kukaan elä elämäänsä kolhuitta ja jokainen kolhu on merkki siitä, että olet elänyt.

Siksi neljäntenä vastaankin: Elämänhalu. Kenellekään ei pitäisi olla väliä, oletko sinä tummatukkainen, pieninenäinen, sinisilmäinen tai käveletkö ristiin rastiin. Ei minulle ainakaan. Uskon, että jokainen nauttii elämästä yhtä paljon kuin nauttii itsestään ja omasta ajastaan. Tee itsellesi hurja tyylinmuutos, kutsu kaveri leffailtaan, yökylään tai lähde kaupungille ja tanssi yökerhon valoissa omana itsenäsi. Jokainen paheksuva katse, mitä saat – ota se vastaan hymyillen. Näytä, että sinulle ei ole mitään väliä, vaikka naapurin täti kummastelee punaista tukkaasi tai kävelykeppejäsi. Koristele keppisi ja laita tukkasi ylpeänä itsestäsi. Tee itsestäsi tai apuvälineistäsi niin itsesi näköisiä, että suunpielesi nousevat hymyyn, kun silmäkulmaasi osuu tuunaamasi asiat. Ole sinä ja rakasta itseäsi.

Minä olen minä ja rakastan sekä itseäni että ihmisiä ympärilläni – sellaisina kuin olemme. Kiitos, että sain mahdollisuuden kirjoittaa Seitin blogiin ajatuksistani

• Kata, Pääkaupunkiseudun & Kymenlaakson Seittiaktiivi